Istuimme mieheni kanssa aamukahvipöydässä, kun metsänlaidasta ilmestyi kettu. Katselimme tovin tätä punaturkkia. Onnistuin hakemaan videokameran ja saamaan pienen pätkän videota tästä viekkaasta eläimestä. Matkaa keittiön pöydästä ketun oleilupaikkaan on noin 20 m (seinä tietty välissä). Pieni kalahaaska houkutteli repolaisen paikalle. Onnellisena se lähti lönkyttelemään jäinen kala suussaan takaisin metsän siimekseen.

Kuva on poimittu videosta, joten aivan tarkka se ei ole, mutta hyvin siintä repolaisen tunnistaa. Maalla ja metsän laidassa asuminen on ihanaa!