Osallistuin viime viikon perjantaina ja lauantaina paikallisen askarteluliikkeen järjestänällä kivimaalauskurssille. Olen aina ollut sitä mieltä, että maalaaminen ei ole Repoliinin juttu. Eläkkeellä oleva työkaverini sai minut kuitenkin innostumaan kyseisestä kurssista ja niin siis lähdin maalaushommiin. Ensimmäisenä päivänä päätin pysytellä perusasioiden opettelussa ja maalasin perinteisen Leppäkerttu-kiven. Tässä ´siitä kuva:

Kurssin vetäjällä oli ihania kirjoja, jossa neuvottiin kivimaalausta-kukkia, eläimiä yms. Kettu,minun suosikkini, oli neuvottu yhdessä kirjassa varsin seikkaperäisesti. Päätin kokeilla ketun maalausta, vaikka se tuntui lähes mahdottomalta ja liian haastavalta hommalta. Tässäpä tämä Repolainen sitten makaileepi:

Erityisesti silmät onnistuivat melko mainioiksi

Täytyy sanoa, että kokeiltava tätä maalaamista kivelle on vielä joku päivä  uudelleen. Onnistumisen tunne mahdottomalta tuntuneessa tehtävässä antoi kyllä rutkasti itsetuntoa lisää (tunne oli melkein yhtä mahtava, kuin ajaminen Kanadan high-wayllä syksyisellä reissulla).

Olkapääni vihoittelee tosi kovasti, enkä ole oikein uskaltanut tehdä mitään viimepäivinä. Saas nähdä meneekö loppu vuorotteluvapaa kipuja kuunnellessa-TOIVOTTAVASTI EI.